Kakun teossa paineet olivat kovat, sillä anoppini tekemä kakkupohja on kuuluisa täydellisestä pehmeydestään ja kuohkeudestaan. Siinä on hieman paineita miniällä...Voin nyt jo paljastaa, että tämä kakku ei ikinä päätynyt kahvilautaselle asti. Siinä vaiheessa, kun vieraat istuivat kahvipöydässä, tarjolla oli vienetta jäätelökakkua ja oma kinuskikakun irvikuva oli roskiksessa. Ainakin tuli hyvä tuoksu keittiöön jos ei mitään muuta.

Pohja

5 huoneenlämpöistä munaa

sokeria

vehnäjauhoja

perunajauhoja

2tl leivinjauhetta

Voitele vuoka ja jauhota vuoka. Ota esille kaksi saman kokoista lasia. Riko munat toiseen lasiin. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria. Kaada sokeri kulhoon. Mittaa tyhjentämääsi lasiin edelleen munien kanssa yhtä paljon jauhoja. Jauhojen suhde on seuraava: 50-75 % vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Laita päälle 2 tl leivinjauhetta ja sekoita lusikalla jauhot keskenään. Kaada munat kulhoon ja vatkaa sokerin kanssa hyväksi vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa, kun vatkaimella tiputtamasi kuvio jää hetkeksi pinnalle näkymään. Siivilöi jauhot munavaahtoon pienissä erissä nuolijalla käännellen. Tee sekoittaminen varovaisesti: hidas liike ja nuolijan liikuttaminen mahdollisimman vaakatasossa. Kaada vuokaan ja hölskytä pari kertaa ylös alas (ilmakuplat pois). Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 40 min. Kakku on valmis, kun se on hieman irronnut vuoan reunoista. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen. (www.kinuskikissa.fi)

Vuoka voideltu ja korppujauhoja laitettu. Jauhot ei meinanneet millään levitä tasaisesti. Ohjeessa kyllä käskettiin laittamaan korppujauhoja, mikä kuulosti vähän erikoiselta. 

Ohjehan ei ollut ollenkaan vaikea. Aineita vaan saman verran ja kaikki sekaisin oikeassa järjestyksessä. Kesken leipomisen huomasin tietysti, että perunajauhoja ei ollut, mutta onneksi lähikauppa oli lähellä ja poikaystävä (pienen lahjonnan jälkeen) suostuvainen jauhonhakuun lähtijä.

Vaahtoa vaan! Tähän asti kaikki meni ihan hyvin. 

Sitten fiasko oli valmis. Varmaan tuo vuoka oli liian pieni, vaikka olin muka niin tarkistavinani, että se on sopiva. Ketutus oli suunnaton! Tässä vaiheessa oli vähän toivoa. Ehkä se sieltä irtoaa? 

Kakku irtosi keskeltä ja jäi jumiin reunoilta. Yritin leikata sitä irti, mutta tuloksena oli luomus, johon ei mitenkään olisi voinut kuvitella leikkaavansa kerroksia. Lisäksi kakku ei ollut kypsynyt tasaisesti. Se oli ihan pohjalta selkeästi raaka. Suutuspäissäni näytin pohjalle vähän leipäveistä ja tungin sen vihaisesti roskikseen. Ei auttanut muu kuin mennä kiukkuisena sitä jätskikakkua ostamaan. Kinuksikakku vol 2:sta odotellessa. Kyllä se tästä ehkä vielä?

Oli NIIN hyvää!!

Helppo amerikkalainen juustokakku

Pohja: 

200g digestive keksejä

100g sulatettua voita

täyte: 

400g philadelphia tuorejuustoa (maustamatonta)

150g créme fraichea

1 1/3 dl sokeria

4 kananmunaa

4tl vaniliinisokeria

2tl sitruunamehua

Nosta täytteen aineet ajoissa huoneenlämpöön, jotta se ei juoksetu. Murenna keksit. Sekoita sulatetun voin kanssa. Laita leivinpaperi irtopohjavuuan pohjalle. Painele  muroseos voidellun vuoan (halk. 24cm) pohjalle. Pohja kannattaa painella tiiviisti, jotta se pysyy leikatessa kasassa. Nosta vuoka kylmään odottamaan 45minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu kulhossa. Lisää joukkoon creme fraiche. Riko kanamunat yksitellen täytteeseen ja sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi. Levitä täyte keksipohjan päälle. Kypsennä 175 asteessa n. 45 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se hytisee kevyesti vuokaa heiluttaessa, mutta ei aaltoile. Jos kakun pinta tummuu uunissa liikaa, laita leivinpaperi sen päälle. Tumma täyde maistuu kitkerälle. Kakun pinta laskee uunista ottamisen jälkeen reilusti. Anna valmiin kakun jäähtyä huoneenlämmössä ja laita se sitten jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään. 

Alussa on aina keksi projekti. Unohdan aina tätä juustokakkua tehdessä, kuinka olisi hyvä ostaa jotain, mikä helpottaisi keksien murentamista. Neuvoksi olen saanut mm. minigrip pussin ja kaulimen yhteispelin, mutta arvatkaapa kaksi kertaa oliko niitä minulla tälläkään kertaa. 

Taktiikkani on laittaa keksit pieneen kannelliseen muovirasiaan. Sitten vaan kunnon ravistelua. 

Ravistelun jälkeen käyttöön kätevä murentamistyökalu (Lue= ainoa kauha, joka kestää yhtään painamista ja hakkaamista - ja siitähän tässä hommassa on kyse)

15min ja näyttää vasta tältä...

Noin puolen tunnin armottoman väkivallan jälkeen keksit alkaa näyttää murennetuilta. Sitten vaan rasva joukkoon ja koko homma vuoan pohjalle. 

Tähän asti kaikki sujunut kuin rasvattu (kirjaimellisesti) Vuoan pohjalla terveellisyyden ruumiillistuma: voita ja keksimuruja. Kyllä maistuu!

Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Ainoa vaikea asia tässä vaiheessa oli varoa kanamunan kuorien joutumista täytteen joukkoon ja ettei itse syö koko täytettä.

Uuni valmis kakku, vai onko?

Olin saanut juustokakun jo uuniin ja olin onnellisena asettumassa sohvalle odottamaan sen valmistumista, kun huomasin creme frache purkin pöydällä. Täyden creme fraichen. Ei siinä sitten muuta, kun kakku pois uunista, kaadetaan täyte takaisin kulhoon, lisätään puuttuva ainesosa ja sekoitetaan. Onneksi huomasin tämän tarpeeksi ajoissa! 

Kakku ei ole mikään kaunis, mutta kyllä se maistuu. Leipurin täytyy vaan malttaa olla maistamatta kakkua suoraan uunista. Se nimittäin todella vaatii sen yön jääkaapissa päästäkseen todellisiin oikeuksiinsa! Hyvää tuli! 

+++

Ohjeena käytin pariakin eri lähdettä ja omaa mielikuvitusta. (Aika itsevarmaa toimintaa näinkin alottevalta ja töhöltä kokilta...)

Uuniperunat kinkku-chilitäytteellä

6 uuniin soveltuvaa isoa perunaa

Täyte:

150g palvikinkkua

1 purkki (2,5dl) creme bonjour cusine sipulisekoitusta

1 dl turkkilaista jugurttia

raejuustoa

makeaa chilikastiketta

Pese perunat huolellisesti. Poista niistä kolhut, ruvet ja muut epämuodostumat, koska myös kuoret syödään. Tee haarukalla reikiä perunoiden kuoriin. Kääri perunat folioon ja laita uuniin. Paista perunoita uunissa 30 -60 minuuttia niiden koosta riippuen, kunnes ne ovat kypsiä. Valmista täyte perunoiden ollessa uunissa. Leikkaa kinkku sopiviksi paloiksi. Sekoita creme bonour, turkkilainen jugurtti, kinkku ja raejuusto. Mausta lopuksi makealla chilikastikkeella makusi mukaan. Tee valmiisiin perunoihin ristiviillot. Laita täytettä perunan sisään ja tarjoile. 

Löysin itseni siis jälleen lempi puuhastani pähkäilemässä mikä olisi paras perunavaihtoehto. Rosamunda oli kuulemma nimenomaan uuniperunaksi tarkoitettu. kääräisin ne folioon ja laitoin uuniin. Kuten jo kerroin perunoiden kypsyyden kanssa on ollut ongelma ja niinhän se oli tälläkin kertaa. Pöyhin perunoita useampaankin kertaan ennen kuin ne lopulta olivat mielestäni kypsiä. Vielä 45 minuutinkin jälkeen perunat olivat kivikovia. Tunnin jälkeen otin perunat pois ja kyllä ne kypsiä olivat, mutta edelleen melko kovia. 

En tiedä olisiko palvikinkku pitänyt ostaa lihatiskistä. Näin sen helpommaksi ostaa vaan ronskisti leikkelettä ja poistin siivuista reunat. (Huom, uusi puukko - ja oli muuten terävä!)

Eihän tämä ohje nyt tietenkään kovin vaikea ollut. Aineet vaan sekaisin. Hauskinta tässä ehkä oli se itse kokeileminen, koska valmista ohjetta ei ollut. Hassua sinänsä, mutta usein ei tule oikeasti maistettua ruokaa sitä tehdessä. Olen tottunut vain lukemaan orjallisesti ohjetta ja vasta lopputulosta maistelemaan. Tässä jouduin itse miettimään, mikä maistuu hyvältä. Makea chilikastike on mielestäni todella hyvää, mutta jos sitä laittaa liikaa, ruoka alkaa maistumaan pelkästi siltä. Mielestäni kyllä onnistuin tämän täytteen kanssa aika hyvin. 

Lopputulos oli ihan maukas. Perunat jäivät jostain syystä koviksi, mutta kastike oli hyvää ja sopi perunan kanssa. Erityisen maukasta se oli, kun kastike oli hetken kylmää perunan päällä. Nam nam. 

++

Kotona tehdyssä pizzassa on aina ollut ongelmana mielestäni se pohja. Juujuu, kyllähän ne pizzauunit on ihan erikseen, mutta kai sillä ohjeellakin jotain merkitystä on. Vaikka italialaiset haukkuisivat pizzani Välimereen, päätin kuintenkin kokeilla. Ohjeen rapeaan pizzapohjaan löysin sattumalta Glorian ruoka&viini 2/2010 lehdestä:

Pizzapohja

1 annos taikinaa = 2 pientä pizzaa tai 1 pellillinen, jolloin taikinaa jää vähän yli. (itse tein yhden pizzan, jonka puolikkaat täytimme haluamillamme täytteillä, koska ei ole mitään niin vaikeaa, kuin päästä miehen kanssa yhteisymmärrykseen pizzatäytteistä. Eikä muuten jäänyt yhtään ylimääräistä taikinaa...)

2dl kädenlämpöistä vettä

1/5 pkt tuorehiivaa

1/2 tl suolaa

4dl vehnäauhoja

1 rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva ja suola 37 asteiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa 7 minuuttia. Lisää öljy ja jatka vaivaamista 5 minuuttia. Peitä kulho ja anna kohota jääkaapissa yön yli, noin 15 - 20 tuntia. (Noh itsehän en tietenkään laita pizzaa yöksi kohoamaan, joten pistin hieman enemmän hiivaa annoin sen kohota huoneenlämmössä n. tunnin) 

Täytteet saa tietysti valita pizzaan ihan itse. Meillä oli mm. tomaattia (ja tomaattimurskaa pohjalle), mozzarellaa, tonnikalaa, oliivia, ananasta, meetvurstia, juustoa ja banaania. (Juu banaani kuulostaa oudolle, mutta kannattaa kokeilla. Se on hauska yhdistelmä suolaista ja makeaa!) 

Pizzataikinan teko itsessään ei ole näköjään kovinkaan vaikeaa. Eihän siihen paljon muuta tulekkaan, kun vettä ja jauhoja. Se myös nousi hyvin, mikä yleensä on jotenkin onnistunut olemaan ongelma taikinataiteilujeni kanssa.Varsinkin öljyn lisäämisen jälkeen, sitä oli niin helppo käsitellä, että en muistanut kaulimeen laittaa yhtään jauhoja...

Ystävät hyvät, voin kertoa, että tämän ohjeen avulla tein parasta kotitekoista pizzaa mitä olen ikinä syönyt MUTTA se kauliminen? Miten saat venytettyä taikinan pellin kokoiseksi, kun se joka kerran palaa pikkuhiljaa takaisin alkuperäiseen kokoonsa. Harmi, etten saanut kuvia niistä taideteoksista, mitä sain aluksi kaulimella aikaiseksi. Olisi ollut sydämen muotoista pizzaa, kolmion muotoista pizzaa ja munuaisen muotoista pizzaa tulossa...Lopulta parempi puoliskoni tuli ja hoiti homman kotiin kärsivällisesti kaulimalla pohjan kutakuinkin pellin kokoiseksi. 

Mutta namnam hyväähän siitä tuli. Ehkä joskus toiste voisi kokeilla uudestaan. Ja parastahan tässä on se, ettei tarvitse ikinä tyytyä neljän täytteen fantasia pizzaan. 

Haasteen tarkoitushan olis siis saada tehtyä onnistunut kastike ja se oli olikin onnistunut osuus tätä ruokaa. Haaste siis tavalaan onnistui.  

Ongelmana oli siis mitä kastikkeen kanssa. Sain kanssasyöjältä toiveen, että jonkinmoisia vartaita olisi kiva syödä. Grillaaminenhan ei oikein tähän talviseen vuoden aikaan ole kauhean miellyttävää, joten niitä oli pakko tehdä jollain muulla tavalla. En ollut ihan varma voiko vartaita tehdä esimerkiksi uunissa, mutta sitten löysin ohjeen netistä. 

Aloitetaan kuitenkin haasteen onnistuneesta osuudesta, eli kastikkeesta: 

Sipuli- ranskakankermakastike

4 salottisipulia hienonnettuna

1 iso sipuli silputtuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl oliiviöljyä (No eihän sitä ollutkaan kotona, joten käytin rypsiöljyä. Mitähän käytännön eroa niillä on?)

1 kasvisliemikuutio

2dl kuivaa valkoviiniä (ostin puolikuivaa, koska halusin pystyä juomaan loppuosuuden)

2dl ranskankermaa

1/4 maustemitta chilipippuria (en omista maustemittaa...pitäis varmaan ostaa)

Kuullota kaikki sipulit oliiviöljyssä. Murenna liemikuutio joukkoon. Sekoita kunnes se liukenee. Lisää valkoviini ja ranskankerma. Anna kastikkeen kiehua hiljaa muutama minuutti ilman kantta. Mausta chilipippurilla. 

Hirveän montaa erisorttista sipulia. Oli meinaan jonkin verran pilppuamista! Vähän olis ehkä pienempää silppua ollu kiva saada aikaiseksi, mutta puukkoni kaipaisi ehkä vähän päivitystä. Se voisi olla ostoslistalla seuraavaksi. Mikä ero muuten on sipulin kuullotuksella ja ruskistamisella? No se selvisi sitten kun sipulisilppu oli hetken aikaa pannulla paikoillaan...

Valkoviinit pannulle. Ensimmäinen kerta, kun käytän viiniä ruuanlaitossa. Harmi oli heittää hyvää viiniä noin vaan pois, mutta aikas hyvältä se tuoksui siinä kiehuessa...Ranskankerman jälkeen kastike näytti ja tuoksui todella hyvältä! 

Sitten ongelmalliset vartaat. Ongelmat alkoivat jo kaupassa. Löysin suht helpon ohjeen Pirkka.fi sivuilta: Possu ja kasvisvartaat ja venäläinen dippikastike. Luonnollisesti jätin dippikastikkeen tekemättä, koska oma kastike oli jo valmiina. 

Ohje löytyy osoitteesta: http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/25700-possu-kasvisvartaat-ja-venalainen-dippikastike 

Siinä on nyt sitten kaiken pahan alku ja juuri. Ohjeessa luki tietenkin, että marinoitua sisäfilettä, mutta lauantai-iltana kaupassa, kun kuulutuksen kaupan sulkemisesta soi jo korvissa mitähän minä sieltä sitten ostin? No MARINOIMATTOMAN tietenkin. Ensin muutama epätoivon kyynel ja sitten päätin, etten pane hukkaan 7 euron lihakönttiä vain siksi, että se ei maistu millekään.

Epätoivoissani löysin lihan paketista vinkin valmistukseen: Hiero pintaan suolaa ja mausteita, ruskista pannulla ja pistä paistopussissa uuniin ja paista kunnes valmista. Helppoa vai mitä? 

No minäpä tyttö hieroin ja paistoin! On ehkä syytä mainita, että tämä oli ihan ensimmäinen kerta, kun kosken lihaan tässä muodossa. Mausteeksi laitoin "vähän" mausteita: suolaa (hyvin paljon suolaa), pippuria, basilikaa (??) ja valkosipulia. Hieroin mausteet lihapalojen pinnalle niinkuin ohjeessa sanottiin. Sen jälkeen paistoin ne runsaassa rasvassa pannulla. Lihat kyllä näyttivät ihan hyviltä ja keittiössä leijailevat aromit oli herkulliset. 

Sitten vaan vartaat kokoon. Lihapalat, paprikat ja ananakset vuorotellen grillitikkuun. Tikkujenhan olisi pitänyt olla likoamassa noin tunnin ennen uuniin laittoa, jotta ne eivät syty palamaan. En tiedä miten onnistuin olemaan huomaamatta sitä, koska se luki kyllä ohjeessa ja vielä grillaustikkupaketissakin. Vielä viimeinen takaisku jo valmiiksi tahmealle ruuanlaitolle. No eivät ne tikut onneksi syttyneet ja oikeastaan vartaat näyttivät aika hyviltä. 

Lopputulos oli jälleen kerran ainakin ulkonäöltään mukiinmenevä. Kiukun kyyneleetkin oli vaihtunut helpotuksen huokauksiksi ja nälkäkin alkoi olla kova. Otetaanpa siis huonot uutiset ensin. Suolaa oli ihan liikaa. Niin liika, että kun otti lihanpalan suuhun, tuntui että huulet turpoaa. Kyllä sen juuri ja juuri sai alas nielaistua, koska suolaa ei ollut tasaisesti kaikissa paloissa. Loppuilta menikin sitten veden juonnissa. Harmillista sinänsä, koska lihasta oli suureksi yllätyksekseni tullut todella mureaa ja pinta oli ihanan rapsakka. Palat eivät olleet yhtään raakoja, vaikka sitä pelkäsinkin.

Sitten hyviin uutisiin. Vartaat oli muuten herkullisia. Uunissa paprikoihin oli jäänyt rapeutta ja kastike sopi todella hyvin vartaiden kanssa. Eli haaste sinänsä onnistui. Kastike oli pehmeää ja pehmensi hyvin suolaisen lihan pistävää makua...Varmasti kastike sopii kesällä grilliherkkujen kylkeen. Se oli myös helppo tehdä. 

Vaikka tämä haaste menikin suurelta osin lihan kanssa sähläämiseen olen onnellinen onnistuneesta kastikkeesta. Ehkä sitten myöhemmissä liha-haasteissa opin paremmin, mitä tuollaiselle raa'alle sisäfilekimpaleelle pitää tehdä, jos sen haluaa oikeasti maistuvan hyvälle. 

kastike +++

vartaat +

Kamalinta perunamuusissa on kokkareet (vaikka jostain syystä ohjekirjassa sanottiin, että juuri sellainen on juuri parasta muusia. Makuasioista ei voi kai kiistellä sanoi musti, kun mun-....nojuu) Siksi tänään on tavoitteena tehdä samettisen sileää ja maukasta muusia. Jokainen, joka on sellaista joskus maistanut oikein mureiden lihapullien ja kermaisen kastikkeen kanssa, tietää että nyt puhutaan kotiruuan kruunaamattomasta aatelista!

Lihapullakokmukseni rajoittuvat saarioisen ja hk:n tarjoamiin valmispulliin. Tänään valmispullien valtakausi on ohi ja pannaan jauheliha paistumaan! Pullat teen uunissa, onhan se niin kai hieman vyötäröystävällisempää.  

Perunasose

1kg perunoita  (Jaahas... näissä lajikkeissa on eroja! Muusiin tarttee näköjään jauhosia...ilmankos aikasemmin muuseista on tullut aika jänniä...)

 2dl kuumaa maitoa

1-2 rkl voita

2 rkl silputtua ruohosipulia    (tän jätin väliin)

 suolaa ja pippuria   (Vihaan sitä, kun ei laiteta tarkkaa määrää mausteisiin. Mistä voi tietää paljonko tota suolaa tulee? En ainakaan itse osaa maistamalla arvioida!)

Kuori perunat. Paloittele ne ja keitä vedessä ilman suolaa. Kaada vesi pois. Pane kattila takaisin levylle ja anna perunoiden höyrytä hetki. Survo ne kattilassa survimella tai sähkövatkaimella. Sekoita maito joukkoon vähän kerrallaan. Sekoita hyvin jokaisen lisäyksen välissä. Soseen tulisi olla kevyttä ja kuohkeaa. Sekoita joukkoon voi ja ruohosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla. (1)

Moni yksinkertainenkin asia ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, kun ruuanlaitto ei aivan ole hyppysissä. Esimerkiksi kaupan vihannesosastolla oli sitten jonkin verran niitä perunoita. Mistä sitä tietää, mitä pitää ostaa. Onneksi on olemassa minunkinlaisten tumpeloiden elämää helpottamassa ne mukavat valmiit perunasäkit, joissa lukee mihin se lajike käy. Muusiin sitten ostin niitä jauhoperunoita. Onkohan tällä perunan laadulla ollut jotain tekemistä aikaisempien muusiyritysteni pienellä epäonnistumisella...

Niin niiden perunoidenhan pitäisi olla sitten samankokoisia, että ne kypsyisivät tasaisesti. Tästä huolimatta perunat löysi tiensä kattilaan ilman isompia komplikaatioita. Ei muuta kuin kiehumaan! Olisi vaan ollut mukava tietää kuinka kauan perunat kiehuu, kuinka paljon vettä pitää laittaa ja keitetäänkö ilman kantta vai ei? Nämä on juuri sellasia asioita, mitä ei koskaan lue missään kirjoissa, mutta joitten kanssa tälläiset alottelevat keittiötunarit kamppailee. En jaksa uskoa, että olisin yksin perunakriisieni kanssa! 

No unohdin tietysti lihapullia pyöritellessäni katsoa kelloa, joten en nyt tarkasti tiedä kauanko ne kiehuivat. Hyviltä ne kai tuntui, kun koitin haarukalla. 

Ei niitä perunoita kauheuasti tarvinut muussata. Ne upeat JAUHOperunat oli aika muussina jo valmiiksi. Pari painallusta ja ne näytti jo tältä. Tässä vaiheessa oli aika toiveikas olo. Mitään ei ollut mennyt vielä pieleen. 

Sitten vaan vatkain täysille ja sehän alkoi jo näyttää ihan perunasoseelta! En lisännyt kuin yhden desin maitoa (ainiin, sen piti olla kuumaa...), koska muusi olisi muuten muuttunu varmaan ihan veteläksi. Siinä maistellessa ja lisää vatkaillessa päätin lisätä vielä vähän reilummin voita ja (SUOLA!) suola meinasi unohtua.

Lihapyörykät

400g jauhelihaa    (ostin vahingossa 500g) 

3/4 dl korppujauhoja

1 1/2 dl vettä, maitoa tai kermaa   (laitoin maitoa)

 1 sipuli

(1 valkosipulin kynsi)   (tottakai, että saadaan henkihaisemaan!)

 1 kananmuna

1tl suolaa   ( juurinäin, tarkat mitat mausteisiinkin kiitos!)

 1tl paprikajauhetta

1/4 tl valkopippuria

Sekoita suuressa kulhossa korppujauho nesteeseen ja anna sen turvota vähän aikaa. Kuori ja hienonna sipuli hyvin hienoksi. Yhdistä korppujauhoon kaikki muut ainekset ja sekoita mureketaikina tasaiseksi. Leivo taikinasta tanko märällä työlaudalla. Jaa se yhtä suuriksi paloiksi ja pyöritä palat palloiksi märin käsin. Pane lihapyörykät pellille leivinpaperille sitä mukaa, kun ne valmistuvat. Kypsennä pyöryköitä 225-asteisen uunin keskitasolla 12 - 15 minuuttia. Jos kypsennät lihapyörykät paistinpannulla, käytä vähän rasvaa ja paista pyörykät 2 - 3 erässä. Ravistele pannua välillä, jotta pyörykät saavat kauniin pyöreän muodon.(2)

Siellä ne korppujauhot turpoilee. Pian turpoilee mahat, jos näistä tulee hyviä! 

Kuinkahan pientä tilkettä siitä sipulista pitäisi tehdä?...Nyt ymmärrän vähän äitiä, kun äitille aina pienenä ruikutin ettei lihapullissa saa olla yhtään sipulia (tain niinkuin veljeni sanoi 'salaattia') 

Ehdin jo pyöritellä muutaman palleron pellille ennen kuin huomasin, että enpä ollut muistanut laittaa joukkoon kananmunaa sekä mausteita. Näin siinä aina käy! Onneksi huomasin ajoissa ja sitten vaan pyörittelemään uudelleen. 

En alkanut mitään tankoja leipomaan, vaan käytin muistaakseni äitini neuvomaa tapaa, että pyörykät pyöritellään kuperissa kämmenissä muovaamalla. Tajusin kastella kädet kolmen käsiin tarttuneen pyörykän jälkeen. 

Taidonnäytteet onnellisesti pellillä ja uunissa! Hurraa! Elämäni ensimmäiset itse tehdyt lihapullat ja ne näyttää vielä ihan syötäviltä. 

Vähän aneemiseltahan se näyttää, koska ei ole kastiketta. Kattaukseenkin täytyy kehitellä vielä jotain. Ehkä pitäisi ostaa pöytäliina? Mikä oli sitten lopputulos. No niinhän siinä kävi, että mausteita oli sitten kuitenkin liian vähän. Perunamuusi onnistui paremmin.

Vähän jäi vielä tavoteltavaa tuon 'maukkaan' ja 'samettisen' kanssa. Suolaa olisi saanut olla enemmän. Lihapullista tuli oikein kauniita, mutta ne ei oikein maistuneet miltään. En tiedä vaikuttaako se 100g liikaa jauhelihaa. Mitenkä se suola tuppaa aina olemaan se kompastuskivistä suurin? Loput lihapullat olivat kuitenkin hävinneet jääkaapista viikonlopun aikana, joten ei tämä haaste ihan metsäänkään mennyt.   

Kokonaisuudessaan ihan kelpo aloitus projektille. Ruoka näytti paremmalle kuin maistui. Kai sitä suolaa voi aina lisätä lautasellekin...Tästä on hyvä jatkaa!

+ +