Viikonloppuna oli tulossa vieraita eikä luonnollisestikaan kaapista löytynyt yhtään mitään tarjottavaa. Täytekakun tekeminen on pitkään ollut mielessä, koska siinäkään en ole koskaan onnistunut. Kaupan pakastealtaassa näin ihanan kinuskikakun ja päätin, että nyt on kinuskikakkuhaasteen vuoro. 

Kakun teossa paineet olivat kovat, sillä anoppini tekemä kakkupohja on kuuluisa täydellisestä pehmeydestään ja kuohkeudestaan. Siinä on hieman paineita miniällä...Voin nyt jo paljastaa, että tämä kakku ei ikinä päätynyt kahvilautaselle asti. Siinä vaiheessa, kun vieraat istuivat kahvipöydässä, tarjolla oli vienetta jäätelökakkua ja oma kinuskikakun irvikuva oli roskiksessa. Ainakin tuli hyvä tuoksu keittiöön jos ei mitään muuta.

 

Pohja

5 huoneenlämpöistä munaa

sokeria

vehnäjauhoja

perunajauhoja

2tl leivinjauhetta

 

Voitele vuoka ja jauhota vuoka. Ota esille kaksi saman kokoista lasia. Riko munat toiseen lasiin. Kaada toiseen lasiin saman verran sokeria. Kaada sokeri kulhoon. Mittaa tyhjentämääsi lasiin edelleen munien kanssa yhtä paljon jauhoja. Jauhojen suhde on seuraava: 50-75 % vehnäjauhoja ja loput perunajauhoja. Laita päälle 2 tl leivinjauhetta ja sekoita lusikalla jauhot keskenään. Kaada munat kulhoon ja vatkaa sokerin kanssa hyväksi vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa, kun vatkaimella tiputtamasi kuvio jää hetkeksi pinnalle näkymään. Siivilöi jauhot munavaahtoon pienissä erissä nuolijalla käännellen. Tee sekoittaminen varovaisesti: hidas liike ja nuolijan liikuttaminen mahdollisimman vaakatasossa. Kaada vuokaan ja hölskytä pari kertaa ylös alas (ilmakuplat pois). Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 40 min. Kakku on valmis, kun se on hieman irronnut vuoan reunoista. Kumoa kakku pian uunista ottamisen jälkeen. (www.kinuskikissa.fi)

 

Vuoka voideltu ja korppujauhoja laitettu. Jauhot ei meinanneet millään levitä tasaisesti. Ohjeessa kyllä käskettiin laittamaan korppujauhoja, mikä kuulosti vähän erikoiselta. 

Ohjehan ei ollut ollenkaan vaikea. Aineita vaan saman verran ja kaikki sekaisin oikeassa järjestyksessä. Kesken leipomisen huomasin tietysti, että perunajauhoja ei ollut, mutta onneksi lähikauppa oli lähellä ja poikaystävä (pienen lahjonnan jälkeen) suostuvainen jauhonhakuun lähtijä.

Vaahtoa vaan! Tähän asti kaikki meni ihan hyvin. 

Sitten fiasko oli valmis. Varmaan tuo vuoka oli liian pieni, vaikka olin muka niin tarkistavinani, että se on sopiva. Ketutus oli suunnaton! Tässä vaiheessa oli vähän toivoa. Ehkä se sieltä irtoaa? 

 

Kakku irtosi keskeltä ja jäi jumiin reunoilta. Yritin leikata sitä irti, mutta tuloksena oli luomus, johon ei mitenkään olisi voinut kuvitella leikkaavansa kerroksia. Lisäksi kakku ei ollut kypsynyt tasaisesti. Se oli ihan pohjalta selkeästi raaka. Suutuspäissäni näytin pohjalle vähän leipäveistä ja tungin sen vihaisesti roskikseen. Ei auttanut muu kuin mennä kiukkuisena sitä jätskikakkua ostamaan. Kinuksikakku vol 2:sta odotellessa. Kyllä se tästä ehkä vielä?

 

 

 

Ystäväni tuli kyläilemään ja yllättäen hänellä oli kauppakassit pullollaan tuljaisia. Hän istutti minut pöydän ääreen ja valmisti nopeasti katkarapuleivät meille! Oli muuten suhteellisen hyviä! 

Oli NIIN hyvää!!

Rakastan juustokakkuja! Voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon. Erityisesti avomieheni sisko harrastaa juustokakkuja, joiden ohjeita yritän haalia itsellenikin. Tämän haasteen juustokakku ei sisällä liivatetta ja olen saanut sen työkaveriltani. Haaste on vähän huijausta, sillä olen tehnyt tätä aikaisemminkin. Meille kuitenkin tuli vieraita ja jotain kastettavaa piti tehdä kahvin kanssa eikä ollut varaa isoihin epäonnistumisiin. 

 

Helppo amerikkalainen juustokakku

 

Pohja: 

200g digestive keksejä

100g sulatettua voita

 

täyte: 

400g philadelphia tuorejuustoa (maustamatonta)

150g créme fraichea

1 1/3 dl sokeria

4 kananmunaa

4tl vaniliinisokeria

2tl sitruunamehua

 

Nosta täytteen aineet ajoissa huoneenlämpöön, jotta se ei juoksetu. Murenna keksit. Sekoita sulatetun voin kanssa. Laita leivinpaperi irtopohjavuuan pohjalle. Painele  muroseos voidellun vuoan (halk. 24cm) pohjalle. Pohja kannattaa painella tiiviisti, jotta se pysyy leikatessa kasassa. Nosta vuoka kylmään odottamaan 45minuutiksi. Sekoita tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu kulhossa. Lisää joukkoon creme fraiche. Riko kanamunat yksitellen täytteeseen ja sekoita sähkövatkaimella tasaiseksi. Levitä täyte keksipohjan päälle. Kypsennä 175 asteessa n. 45 minuuttia. Kakku on kypsä, kun se hytisee kevyesti vuokaa heiluttaessa, mutta ei aaltoile. Jos kakun pinta tummuu uunissa liikaa, laita leivinpaperi sen päälle. Tumma täyde maistuu kitkerälle. Kakun pinta laskee uunista ottamisen jälkeen reilusti. Anna valmiin kakun jäähtyä huoneenlämmössä ja laita se sitten jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään. 

 

Alussa on aina keksi projekti. Unohdan aina tätä juustokakkua tehdessä, kuinka olisi hyvä ostaa jotain, mikä helpottaisi keksien murentamista. Neuvoksi olen saanut mm. minigrip pussin ja kaulimen yhteispelin, mutta arvatkaapa kaksi kertaa oliko niitä minulla tälläkään kertaa. 

Taktiikkani on laittaa keksit pieneen kannelliseen muovirasiaan. Sitten vaan kunnon ravistelua. 

Ravistelun jälkeen käyttöön kätevä murentamistyökalu (Lue= ainoa kauha, joka kestää yhtään painamista ja hakkaamista - ja siitähän tässä hommassa on kyse)

15min ja näyttää vasta tältä...

Noin puolen tunnin armottoman väkivallan jälkeen keksit alkaa näyttää murennetuilta. Sitten vaan rasva joukkoon ja koko homma vuoan pohjalle. 

Tähän asti kaikki sujunut kuin rasvattu (kirjaimellisesti) Vuoan pohjalla terveellisyyden ruumiillistuma: voita ja keksimuruja. Kyllä maistuu!

Kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Ainoa vaikea asia tässä vaiheessa oli varoa kanamunan kuorien joutumista täytteen joukkoon ja ettei itse syö koko täytettä.

Uuni valmis kakku, vai onko?

Olin saanut juustokakun jo uuniin ja olin onnellisena asettumassa sohvalle odottamaan sen valmistumista, kun huomasin creme frache purkin pöydällä. Täyden creme fraichen. Ei siinä sitten muuta, kun kakku pois uunista, kaadetaan täyte takaisin kulhoon, lisätään puuttuva ainesosa ja sekoitetaan. Onneksi huomasin tämän tarpeeksi ajoissa! 

 

Kakku ei ole mikään kaunis, mutta kyllä se maistuu. Leipurin täytyy vaan malttaa olla maistamatta kakkua suoraan uunista. Se nimittäin todella vaatii sen yön jääkaapissa päästäkseen todellisiin oikeuksiinsa! Hyvää tuli! 

+++

Peruna on sellainen vihannes (apua, onko se edes vihannes?), jonka kanssa minulta puuttuu täysin itseluottamus. En osaa keitettäessä yhtään arvioida kuinka kauan kestää, että ne ovat kypsiä - saati sitten, kun tuikkaan ne uuniin. En ole myöskään koskaan erityisemmin pitänyt uuniperunoista. Miten loistavat lähtökohdat seuraavalle haasteelle! 

Ohjeena käytin pariakin eri lähdettä ja omaa mielikuvitusta. (Aika itsevarmaa toimintaa näinkin alottevalta ja töhöltä kokilta...)

 

Uuniperunat kinkku-chilitäytteellä

6 uuniin soveltuvaa isoa perunaa

Täyte:

150g palvikinkkua

1 purkki (2,5dl) creme bonjour cusine sipulisekoitusta

1 dl turkkilaista jugurttia

raejuustoa

makeaa chilikastiketta

 

Pese perunat huolellisesti. Poista niistä kolhut, ruvet ja muut epämuodostumat, koska myös kuoret syödään. Tee haarukalla reikiä perunoiden kuoriin. Kääri perunat folioon ja laita uuniin. Paista perunoita uunissa 30 -60 minuuttia niiden koosta riippuen, kunnes ne ovat kypsiä. Valmista täyte perunoiden ollessa uunissa. Leikkaa kinkku sopiviksi paloiksi. Sekoita creme bonour, turkkilainen jugurtti, kinkku ja raejuusto. Mausta lopuksi makealla chilikastikkeella makusi mukaan. Tee valmiisiin perunoihin ristiviillot. Laita täytettä perunan sisään ja tarjoile. 

 

Löysin itseni siis jälleen lempi puuhastani pähkäilemässä mikä olisi paras perunavaihtoehto. Rosamunda oli kuulemma nimenomaan uuniperunaksi tarkoitettu. kääräisin ne folioon ja laitoin uuniin. Kuten jo kerroin perunoiden kypsyyden kanssa on ollut ongelma ja niinhän se oli tälläkin kertaa. Pöyhin perunoita useampaankin kertaan ennen kuin ne lopulta olivat mielestäni kypsiä. Vielä 45 minuutinkin jälkeen perunat olivat kivikovia. Tunnin jälkeen otin perunat pois ja kyllä ne kypsiä olivat, mutta edelleen melko kovia. 

En tiedä olisiko palvikinkku pitänyt ostaa lihatiskistä. Näin sen helpommaksi ostaa vaan ronskisti leikkelettä ja poistin siivuista reunat. (Huom, uusi puukko - ja oli muuten terävä!)

Eihän tämä ohje nyt tietenkään kovin vaikea ollut. Aineet vaan sekaisin. Hauskinta tässä ehkä oli se itse kokeileminen, koska valmista ohjetta ei ollut. Hassua sinänsä, mutta usein ei tule oikeasti maistettua ruokaa sitä tehdessä. Olen tottunut vain lukemaan orjallisesti ohjetta ja vasta lopputulosta maistelemaan. Tässä jouduin itse miettimään, mikä maistuu hyvältä. Makea chilikastike on mielestäni todella hyvää, mutta jos sitä laittaa liikaa, ruoka alkaa maistumaan pelkästi siltä. Mielestäni kyllä onnistuin tämän täytteen kanssa aika hyvin. 

Lopputulos oli ihan maukas. Perunat jäivät jostain syystä koviksi, mutta kastike oli hyvää ja sopi perunan kanssa. Erityisen maukasta se oli, kun kastike oli hetken kylmää perunan päällä. Nam nam. 

++

Viikonloppu tuli ja meni kaverin syntymäpäiväjuhlien merkeissä. Siellä oli muuten todella hienot tarjoamiset. Kaikki oli juuri sopivasti yhden suupalan kokoisia, joten jokaista sorttia sai lautaselle kerralla. Niitä tuli ihan huomaamatta sitten syötyä aika paljon siinä illan mittaa...Yön pikkutunteina ja seuraavana aamunakin nautittiin lisäksi vähän lähigrillin antimia. Siitä innostuneena onkin hyvä jatkaa kotona yhtä terveellisissä merkeissä. Tänään syödäänkin sitten kotitekoista pizzaa!

Kotona tehdyssä pizzassa on aina ollut ongelmana mielestäni se pohja. Juujuu, kyllähän ne pizzauunit on ihan erikseen, mutta kai sillä ohjeellakin jotain merkitystä on. Vaikka italialaiset haukkuisivat pizzani Välimereen, päätin kuintenkin kokeilla. Ohjeen rapeaan pizzapohjaan löysin sattumalta Glorian ruoka&viini 2/2010 lehdestä:

  

Pizzapohja

1 annos taikinaa = 2 pientä pizzaa tai 1 pellillinen, jolloin taikinaa jää vähän yli. (itse tein yhden pizzan, jonka puolikkaat täytimme haluamillamme täytteillä, koska ei ole mitään niin vaikeaa, kuin päästä miehen kanssa yhteisymmärrykseen pizzatäytteistä. Eikä muuten jäänyt yhtään ylimääräistä taikinaa...)

 

2dl kädenlämpöistä vettä

1/5 pkt tuorehiivaa

1/2 tl suolaa

4dl vehnäauhoja

1 rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva ja suola 37 asteiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa 7 minuuttia. Lisää öljy ja jatka vaivaamista 5 minuuttia. Peitä kulho ja anna kohota jääkaapissa yön yli, noin 15 - 20 tuntia. (Noh itsehän en tietenkään laita pizzaa yöksi kohoamaan, joten pistin hieman enemmän hiivaa annoin sen kohota huoneenlämmössä n. tunnin) 

Täytteet saa tietysti valita pizzaan ihan itse. Meillä oli mm. tomaattia (ja tomaattimurskaa pohjalle), mozzarellaa, tonnikalaa, oliivia, ananasta, meetvurstia, juustoa ja banaania. (Juu banaani kuulostaa oudolle, mutta kannattaa kokeilla. Se on hauska yhdistelmä suolaista ja makeaa!) 

  

 

Pizzataikinan teko itsessään ei ole näköjään kovinkaan vaikeaa. Eihän siihen paljon muuta tulekkaan, kun vettä ja jauhoja. Se myös nousi hyvin, mikä yleensä on jotenkin onnistunut olemaan ongelma taikinataiteilujeni kanssa.Varsinkin öljyn lisäämisen jälkeen, sitä oli niin helppo käsitellä, että en muistanut kaulimeen laittaa yhtään jauhoja...

Ystävät hyvät, voin kertoa, että tämän ohjeen avulla tein parasta kotitekoista pizzaa mitä olen ikinä syönyt MUTTA se kauliminen? Miten saat venytettyä taikinan pellin kokoiseksi, kun se joka kerran palaa pikkuhiljaa takaisin alkuperäiseen kokoonsa. Harmi, etten saanut kuvia niistä taideteoksista, mitä sain aluksi kaulimella aikaiseksi. Olisi ollut sydämen muotoista pizzaa, kolmion muotoista pizzaa ja munuaisen muotoista pizzaa tulossa...Lopulta parempi puoliskoni tuli ja hoiti homman kotiin kärsivällisesti kaulimalla pohjan kutakuinkin pellin kokoiseksi. 

Mutta namnam hyväähän siitä tuli. Ehkä joskus toiste voisi kokeilla uudestaan. Ja parastahan tässä on se, ettei tarvitse ikinä tyytyä neljän täytteen fantasia pizzaan.