Viikonloppu tuli ja meni kaverin syntymäpäiväjuhlien merkeissä. Siellä oli muuten todella hienot tarjoamiset. Kaikki oli juuri sopivasti yhden suupalan kokoisia, joten jokaista sorttia sai lautaselle kerralla. Niitä tuli ihan huomaamatta sitten syötyä aika paljon siinä illan mittaa...Yön pikkutunteina ja seuraavana aamunakin nautittiin lisäksi vähän lähigrillin antimia. Siitä innostuneena onkin hyvä jatkaa kotona yhtä terveellisissä merkeissä. Tänään syödäänkin sitten kotitekoista pizzaa!

Kotona tehdyssä pizzassa on aina ollut ongelmana mielestäni se pohja. Juujuu, kyllähän ne pizzauunit on ihan erikseen, mutta kai sillä ohjeellakin jotain merkitystä on. Vaikka italialaiset haukkuisivat pizzani Välimereen, päätin kuintenkin kokeilla. Ohjeen rapeaan pizzapohjaan löysin sattumalta Glorian ruoka&viini 2/2010 lehdestä:

  

Pizzapohja

1 annos taikinaa = 2 pientä pizzaa tai 1 pellillinen, jolloin taikinaa jää vähän yli. (itse tein yhden pizzan, jonka puolikkaat täytimme haluamillamme täytteillä, koska ei ole mitään niin vaikeaa, kuin päästä miehen kanssa yhteisymmärrykseen pizzatäytteistä. Eikä muuten jäänyt yhtään ylimääräistä taikinaa...)

 

2dl kädenlämpöistä vettä

1/5 pkt tuorehiivaa

1/2 tl suolaa

4dl vehnäauhoja

1 rkl oliiviöljyä

Liuota hiiva ja suola 37 asteiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa 7 minuuttia. Lisää öljy ja jatka vaivaamista 5 minuuttia. Peitä kulho ja anna kohota jääkaapissa yön yli, noin 15 - 20 tuntia. (Noh itsehän en tietenkään laita pizzaa yöksi kohoamaan, joten pistin hieman enemmän hiivaa annoin sen kohota huoneenlämmössä n. tunnin) 

Täytteet saa tietysti valita pizzaan ihan itse. Meillä oli mm. tomaattia (ja tomaattimurskaa pohjalle), mozzarellaa, tonnikalaa, oliivia, ananasta, meetvurstia, juustoa ja banaania. (Juu banaani kuulostaa oudolle, mutta kannattaa kokeilla. Se on hauska yhdistelmä suolaista ja makeaa!) 

  

 

Pizzataikinan teko itsessään ei ole näköjään kovinkaan vaikeaa. Eihän siihen paljon muuta tulekkaan, kun vettä ja jauhoja. Se myös nousi hyvin, mikä yleensä on jotenkin onnistunut olemaan ongelma taikinataiteilujeni kanssa.Varsinkin öljyn lisäämisen jälkeen, sitä oli niin helppo käsitellä, että en muistanut kaulimeen laittaa yhtään jauhoja...

Ystävät hyvät, voin kertoa, että tämän ohjeen avulla tein parasta kotitekoista pizzaa mitä olen ikinä syönyt MUTTA se kauliminen? Miten saat venytettyä taikinan pellin kokoiseksi, kun se joka kerran palaa pikkuhiljaa takaisin alkuperäiseen kokoonsa. Harmi, etten saanut kuvia niistä taideteoksista, mitä sain aluksi kaulimella aikaiseksi. Olisi ollut sydämen muotoista pizzaa, kolmion muotoista pizzaa ja munuaisen muotoista pizzaa tulossa...Lopulta parempi puoliskoni tuli ja hoiti homman kotiin kärsivällisesti kaulimalla pohjan kutakuinkin pellin kokoiseksi. 

Mutta namnam hyväähän siitä tuli. Ehkä joskus toiste voisi kokeilla uudestaan. Ja parastahan tässä on se, ettei tarvitse ikinä tyytyä neljän täytteen fantasia pizzaan.